Jaakko ja pavunvarsi
 satu


Jaakko ja pavunvarsi

Kansansatu

Olipa kerran köyhä leski, jolla oli ainoa poika nimeltään Jaakko. Heillä oli vain yksi lehmä, ja he myivät sen antamaa maitoa joka aamu torilla - kunnes eräänä aamuna lehmä ei enää antanutkaan maitoa.

"Mitä me teemme, mitä me teemme?" valitti leski.

"Piristy äiti, menen jonnekin töihin", sanoi Jaakko.

"Olemme yrittäneet sitä ennenkin, eikä kukaan halunnut antaa sinulle töitä", sanoi äiti. "Meidän täytyy myydä lehmä ja aloittaa jokin kauppa sillä rahalla."

"Selvä on, äiti", sanoi Jaakko. "Tänään on markkinapäivä, joten myyn lehmän pian. Sitten näemme, mitä voimme tehdä."

Jaakko otti lehmän ja lähti matkaan. Ei mennyt kauan, kun hän kohtasi hassun näköisen vanhan miehen, joka sanoi hänelle: "Hyvää huomenta, Jaakko."

"Hyvää huomenta", vastasi Jaakko ja ihmetteli, miten mies tiesi hänen nimensä.

"No, Jaakko, minne olet matkalla?" kysyi mies.

"Menen torille myymään lehmäämme", vastasi Jaakko.

"Ahaa, näytät oikealta kaverilta myymään lehmiä", sanoi mies. "Teen sinulle tarjouksen. Koska olet niin terävä, en välittäisi tehdä vaihtokauppaa kanssasi - mutta saat nämä pavut lehmästäsi."

"Älä viitsi", sanoi Jaakko. "Tyhmäksikö minua luulet!"

"Ai, et tiedä mitä nämä pavut ovat. Näissä on taikaa", sanoi mies. "Jos istutat ne yön yli, aamulla ne kasvavat suoraan taivaaseen."

"Niinkö?" sanoi Jaakko. "Oikeastiko?!"

"Kyllä, totta se on. Jos se ei osoittaudu todeksi, saat lehmäsi takaisin."

"Hyvä on", sanoi Jaakko ja antoi hänelle lehmän ja pisti pavut taskuunsa.

Jaakko palasi kotiin ja sanoi äidilleen: "Äiti, et ikinä arvaa, mitä sain lehmästä."

Hänen äitinsä ilahtui. "Viisi kultarahaa? Kymmenen? Viisitoista? Ei, ei voi olla, että jopa kaksikymmentä?"

"Sanoin sinulle, ettet arvaa. Mitä sanot näistä pavuista? Ne ovat taianomaisia. Istuta ne yön yli ja -"

"Mitä!" huudahti Jaakon äiti. "Oletko ollut niin tyhmä, niin hölmö? Ota tämä! Ja tämä! Ja tämä! Mitä tulee arvokkaisiin papuihisi, ne menevät tästä ikkunasta ulos. Nyt nukkumaan."

Niin Jaakko meni yläkertaan pikku huoneeseensa ullakolla, surullisena ja harmissaan. Lopulta hän nukahti.

Kun hän heräsi, huone näytti hassulta. Aurinko paistoi osaan huonetta, mutta muu osa oli täysin pimeä ja varjossa. Jaakko hyppäsi ylös ja meni ikkunan luo. Arvaatko mitä hän näki? Papunsa, jotka äiti oli heittänyt ikkunasta puutarhaan, olivat kasvaneet valtavaksi pavunvarreksi, joka nousi ylös ja ylös ja ylös, kunnes se tavoitti taivaan. Joten mies puhui totta!

Pavunvarsi kasvoi aivan lähelle Jaakon ikkunaa, joten hänen tarvitsi vain kiivetä ikkunalle ja hypätä pavunvarteen. Pavunvarsi toimi kuin suuret tikapuut. Jaakko kiipesi ja kiipesi, ja hän kiipesi kunnes lopulta hän saapui taivaaseen. Siellä oli talo. Jaakko meni taloon ja löysi jättiläisnaisen keittiöstä. Jaakko kysyi: "Antaisitteko minulle jotain syötävää? Olen niin nälkäinen!" Ystävällinen jättiläisnainen antoi hänelle leipää ja vähän maitoa.

Kun hän söi, tuli jättiläismies kotiin. Jättiläinen oli hyvin suuri ja näytti pelottavalta. Jaakko oli kauhuissaan ja piiloutui talon sisälle. Jättiläinen huusi:

"Vaimo, vaimo, muukalaisen haistan! Sen kiinni otan, ja leipääni laitan!"

Vaimo sanoi: "Ei täällä ketään ole!" Joten jättiläinen söi ruokansa ja meni sitten huoneeseensa. Hän otti esiin säkin, joka oli täynnä kultarahoja, laski ne ja pani syrjään. Sitten jättiläinen meni nukkumaan. Yöllä Jaakko hiipi piilostaan, otti yhden säkin rahoista ja kiipesi alas pavunvartta. Kotona hän antoi rahat äidilleen. Äiti oli iloinen, ja heillä meni hyvin jonkin aikaa, kunnes rahat taas loppuivat.

Jaakko kiipesi pavunvartta ja meni jättiläisen taloon uudelleen. Taas kerran Jaakko pyysi jättiläisen vaimolta ruokaa, mutta kun hän söi, jättiläinen palasi. Jaakko piiloutui sängyn alle. Jättiläinen huusi:

"Vaimo, vaimo, muukalaisen haistan! Sen kiinni otan, ja leipääni laitan!"

Vaimo sanoi: "Ei täällä kukaan ole!" Jättiläinen söi ruokansa ja meni sitten huoneeseensa. Siellä hän otti esiin kanan. Hän huusi: "Kana munii!" ja kana muni kultaisen munan. Kun jättiläinen nukahti, Jaakko otti kanan ja kiipesi alas pavunvartta kotiin. Jaakon äiti oli jälleen hyvin onnellinen.

Jonkin ajan kuluttua Jaakko kiipesi jälleen pavunvartta ja meni jättiläisen linnaan. Kolmannella kerralla Jaakko tapasi jättiläisen vaimon ja pyysi taas ruokaa. Jättiläisen vaimo antoi hänelle leipää ja maitoa. Mutta kun Jaakko söi, jättiläinen palasi kotiin.

"Vaimo, vaimo, muukalaisen haistan! Sen kiinni otan, ja leipääni laitan!"

Huusi jättiläinen. "Älä ole hölmö! Ei täällä ketään ole!" sanoi vaimo.

Jättiläisellä oli myös taikaharppu, joka osasi soittaa kauniita lauluja. Jättiläisen nukkuessa Jaakko otti harpun ja oli lähdössä, kun yhtäkkiä harppu huusi: "Auta, isäntä! Poika varastaa minut!" Jättiläinen heräsi ja näki Jaakon harpun kanssa. Raivostuneena jättiläinen juoksi Jaakon perään, mutta Jaakko oli liian nopea. Jaakko juoksi alas pavunvartta ja pääsi täpärästi karkuun. Jaakko saapui kotiin, mutta jättiläinen seurasi häntä alas pavunvartta pitkin. Jaakko kiirehti sisälle kotiinsa ja haki kirveen. Hän alkoi hakata pavunvartta poikki, kunnes se romahti ja jättiläinen kaatui sen mukana läheiseen mereen ja katosi.

Jaakko ja hänen äitinsä eivät enää saaneet jättiläisen aarteita anastettua, ja Jaakko oli oppinut ahneutensa seuraukset.

Sen pituinen se.

Jaakko ja pavunvarsi
Suomentanut vapaasti mukaillen: Juhani Paaso

Alkuun Alkuun »

Kaikki sadut » | Suosituimmat sadut »

Aisopos » | Carlo Collodi » | Charles Perrault » | Grimmin veljekset » | Hans Christian Andersen » | Joseph Jacobs »